Mun blogi on keskittyny aika paljon kaikkiin hyviin asiohi mitä vaihtarina olo on ollu. Onha tää ollu positiivista noin 90% mut kyl vaikeitakin päiviä on ollu. Alku oli tosi raskasta kun kaikki oli uutta, piti koko ajan miettii mitä sanoo ja mitä muut sanoo, kaikki ihmiset oli uusia, asiat ja paikat oli uusia. Oon lukenu kaikkien muitten vaihtarikavereitten blogeja nii kaikilla on ollu vaikeita aikoja ja osa jopa luovuttanu ja lähteny kotiin. Luovuttamine ja kotiin lähteminen ei oo ees missää vaiheessa ollu mulle vaihtoehto vaikka välillä se mielessä pyörikin. Osa syy ehkä siihen että en oo kirjotellu yhtään vaikeista ajoista ja koti-ikävästä et en oo ikinä ollu oikee luonteeltani semmonen et valittaisin mistää ja yleensä mietin enemmän positiivisii asioita ja haluun kertoo niitä enemmän ku negatiivisia. Ja kyl yleensä kaikka huonot päivät tuppaa unohtuun kaiken tän ihanan keskellä.
Vaihtarit tulee kokemaan aikamoisen tunteiden vuoristoradan. Pakollakin sitä oppii uusia asioita itsestään, kokee uusia tunteita joiden olosta ei ollut aavistustakaan ja tajuaa ettei mitään kannata ottaa itsestään selvyytenä. Yleensä joku tapahtuma esim. Sairastuminen vetää koti-ikävän pintaan ja kaikki muistot kotoa. Mut elämään kuuluu hyvät ja huonot päivät ja asenteella saa ison muutoksen aikaan. Voin ihan suoraan sydämmestäni sanoa että jos mul ei ois ollu näin "anteeksi antava ja positiivinen" asenne elämää kohti mun huonot päivät ois aikalailla pilvissä. Paljon joutui kestään mut on tä kaikkki tän arvosta!
Oho kello onki jo melkeen puolta yötä taidanpas ruveta nukkuun kun on koulupäivä huomenna:) Hyvää yötä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti